Sen vuoksi olen ajatellut maalämpöjärjestelmän käyttämistä kotini lämmityksessä. Maalämmön ideana on käyttää maaperään, kallioon tai vesistöön varastoitunutta aurinkoenergiaa rakennuksen ja kotona käytetyn veden lämmittämiseen.
Tähän tarvittava järjestelmä koostuu kolmesta osasta:
- lämmönkeruuputkistosta
- maalämpöpumpusta
- lämmönjakojärjestelmästä
Maalämpöjärjestelmän ytimenä toimivan lämmönkeruuputkiston asentaminen ei ole ihan joka putkiliikkeen heiniä. Tavallinen päivystävä putkiliike tuskin selviää työstä, jossa satojen metrien putkisto upotetaan maaperään, kallioon porattuun putkistoon tai läheiseen vesistöön.
Siksi tässäkin kannattaa aina ottaa yhteyttä asiantuntevaan yritykseen, jolla on kokemusta juuri tällaisista asennustöistä.
Lämmönkeruuputkistossa käytetään veden ja etanolin seosta. Se kerää maaperästä lämpöä maalämpöpumppua varten.
Maalämpöpumpussa on sähkökäyttöinen kompressori, joka nostaa maaperästä saatavan suhteellisen viileän lämmön alkuperäistä korkeammaksi. Toimintaperiaate ei ole itselleni ihan selvä, mutta jollakin keinolla kompressori onnistuu puristamaan lämmön alkuperäistä lämpöä korkeammaksi. Näin muutaman asteen lämpötila saadaan nosuemaan jopa 65 asteeksi!
Ihan ilman sähköenergiaa en selviä, vaikka ottaisin käyttöön maalämpöpumpun. Maalämpöpumppu nimittäin tarvitsee sähköenergiaa toimiakseen.
Kuitenkin pumpun hyötysuhde on yleensä aika hyvä: sähköä tarvitaan noin neljännes siitä, minkä verran lämpöpumppu tuottaa lämpöenergiaa.
Eli kun pumppu kuluttaa yhden kilowattitunnin, se tuottaa muutaman kilowattitunnin lämpöenergiaa! Tästä taas syntyy selviä säästöjä ajan mittaan.
Säästöt taas miellyttävät minua kovasti -- olenkin laskenut, että pitkällä tähtäimellä maalämpöpumppu on ehdottomasti kannattava ratkaisu. Sen kannattavuus vain kasvaa vuosien mittaan, kun energian hinta nousee: säästöt muodostuvat koko ajan suuremmaksi, minkä vuoksi alkuperäinen kertainvestointi tulee säästettyä entistä nopeammin takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti