Työmies on palkkansa ansainnut

Työmies on palkkansa ansainnut, toteaa vanhan kansan viisaus. Erityisen hyvin se pitää paikkansa rakennusalalla - rakennustöissä säästäminen voi tulla myöhemmin erittäin kalliiksi.

Muutama vuosi sitten helsinkiläinen ystäväperhe muutti uuteen kotiin. Edellinen asukas oli selvästi ollut pihi remonttireiska, joka oli halunnut tehdä myös asunnon erilaiset sähkötyöt itse.

Jälki oli aika rumaa. Eikä siinä kaikki, asennukset nimittäin lähettivät ajoittain ilmaan kauniita valokaaria, jotka ovat tietysti valitettava turvallisuusriski.

Tämän vuoksi ystäväni palkkasivat mielellään ammattitaitoisen sähkömiehen tarkistamaan asunnon asennukset. Samalla kodin palo- ja sähköturvallisuus parani huomattavasti.

Kuultuani näistä ystävien kokemuksista päätin pyhästi käyttäväni aina ammattilaisia kotini erilaisissa perusparannustöissä. Ammattilaisten tuntiveloitus kirpaisee tietysti remontin yhteydessä, mutta sen jälkeen saan nukkua yöni rauhassa.

Tunnen hyvin omat rajani remonttireiskana, minkä vuoksi en mieluusti lähde seikkailemaan omalla ja lähimmäisteni turvallisuudella. On kaikkien kannalta parasta, että itse tyydyn ruuvimeisseliin, sahaan ja vasaraan.

Jos olen rohkealla päällä, saatan tarttua jopa porakoneeseen -- mutta isommat ja turvallisuuden kannalta kriittiset operaatiot jätän suosiolla ammattilaiselle.

Kokemuksia vuokra-asunnosta: 1920-luvun kerrostalo

Kymmenen, viisitoista vuotta sitten asuin 1920-luvulla rakennetussa kerrostalossa Kalliossa. Senkin talon huoltotyöt olivat jääneet vuosien varrella varsin vähälle -- pieni yksiö oli melko eksoottinen asunto.

Kallion karuilla kulmilla

Kallion vanhoissa asunnoissa ei tunnettu suuria mukavuuksia. Esimerkiksi omassa yksiössämme ei tietenkään ollut alunperin minkäänlaisia kylpytiloja. WC-koppi sentään saattoi olla alkuperäinen.

WC:n kaakelointi oli selvästi jälkikäteen rakennettu, ilmeisesti samassa yhteydessä kun vessaan oli rakennettu käsisuihku jolla saattoi huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaan. Erityisen mukavaa suihkuttelu ei kuitenkaan ollut, ja suihkussa käynnin jälkeen ainakin vessa lainehti vedestä.

Myös talon putkityöt olivat jääneet vähille. Jo näkyvät putkistot olivat lähestulkoon puhkiruostuneita, ja jo 1990-luvulla epäilin putkiston kuntoa suuresti. Mieleenikään ei olisi tullut ostaa asuntoa talosta.

Kaikki ei kuitenkaan ollut synkkää

Toisaalta asunto sijaitsi mukavan lähellä Helsingin keskustaa. Parissakymmenessä minuutissa kävelin kotoa yliopistolle, mikä olisi ollut taloudellisesti mahdotonta käytännössä missä tahansa muualla kantakaupungissa.

Siinä vaiheessa myös suurin osa ystävistämme asui Kalliossa: Kalliossa oli tarjolla runsaasti pieniä yksiöitä, ja alueen vuokrataso oli vielä siedettävä. Niinpä monet muuttivat Kallioon lähtiessään pois HOASin vuokra-asunnosta.

Nykyäänkin asioin mielelläni Kallion seuduilla. Varsinkin Hämeentien monet etniset ruokakaupat ja Hakaniemen torin tarjonta saavat minut vähintään kerran kuukaudessa palaamaan vanhoille kotikulmilleni.

Siksi voin vielä tänäkin päivänä kuvitella palaavani takaisin Kallion koville kulmille.

Matalenergiatalon houkutus

Matalaenergiatalo houkuttelee minua kovasti. Jos olen nyt taloa rakentaessani valmis pistämään rahaa hiukan enemmän likoon, säästää passiivienergiatalo vuosikymmenien varrella monin verroin tarvittavan alkupanostuksen takaisin.

Sen vuoksi olen ajatellut maalämpöjärjestelmän käyttämistä kotini lämmityksessä. Maalämmön ideana on käyttää maaperään, kallioon tai vesistöön varastoitunutta aurinkoenergiaa rakennuksen ja kotona käytetyn veden lämmittämiseen.

Tähän tarvittava järjestelmä koostuu kolmesta osasta:

• lämmönkeruuputkistosta
• maalämpöpumpusta
• lämmönjakojärjestelmästä

Maalämpöjärjestelmän ytimenä toimivan lämmönkeruuputkiston asentaminen ei ole ihan joka putkiliikkeen heiniä. Tavallinen päivystävä putkiliike tuskin selviää työstä, jossa satojen metrien putkisto upotetaan maaperään, kallioon porattuun putkistoon tai läheiseen vesistöön.

Siksi tässäkin kannattaa aina ottaa yhteyttä asiantuntevaan yritykseen, jolla on kokemusta juuri tällaisista asennustöistä.

Lämmönkeruuputkistossa käytetään veden ja etanolin seosta. Se kerää maaperästä lämpöä maalämpöpumppua varten.

Maalämpöpumpussa on sähkökäyttöinen kompressori, joka nostaa maaperästä saatavan suhteellisen viileän lämmön alkuperäistä korkeammaksi. Toimintaperiaate ei ole itselleni ihan selvä, mutta jollakin keinolla kompressori onnistuu puristamaan lämmön alkuperäistä lämpöä korkeammaksi. Näin muutaman asteen lämpötila saadaan nosuemaan jopa 65 asteeksi!

Ihan ilman sähköenergiaa en selviä, vaikka ottaisin käyttöön maalämpöpumpun. Maalämpöpumppu nimittäin tarvitsee sähköenergiaa toimiakseen.

Kuitenkin pumpun hyötysuhde on yleensä aika hyvä: sähköä tarvitaan noin neljännes siitä, minkä verran lämpöpumppu tuottaa lämpöenergiaa.

Eli kun pumppu kuluttaa yhden kilowattitunnin, se tuottaa muutaman kilowattitunnin lämpöenergiaa! Tästä taas syntyy selviä säästöjä ajan mittaan.

Säästöt taas miellyttävät minua kovasti -- olenkin laskenut, että pitkällä tähtäimellä maalämpöpumppu on ehdottomasti kannattava ratkaisu. Sen kannattavuus vain kasvaa vuosien mittaan, kun energian hinta nousee: säästöt muodostuvat koko ajan suuremmaksi, minkä vuoksi alkuperäinen kertainvestointi tulee säästettyä entistä nopeammin takaisin.

Kaverille meinasi käydä köpelösti

Kaverille meinasi käydä köpelösti. Hän lähti sunnuntaiaamuna pitkälle kävelylle ja jätti tiskikoneen huolehtimaan kotitöistä. Kun hän iltapäivällä palasi kotiin, keittiössä odotti lammikko. Iso lammikko.

E. tietysti väänsi vähän äkkiä hanan kiinni ja soitti saman tien apua. Pelko oli puserossa, kun oli viikonloppu. Lvi-päivystys vastasi sunnuntainakin ja kaveri oli tuskin ehtinyt saada lattiaa luututtua kun oli jo putkimies paikalla. Tiskarista oli pettänyt hanan ja putken välinen liitos, joka olikin aikanaan ihan kotiasennuksena suoritettu…

Tuli vaan mieleen, että olen itsekin usein jättänyt tiski- tai pesukoneen veivaamaan ja lähtenyt jonnekin, töihin tai jopa viikonlopuksi mökille. No pyykkejä en ole jättänyt viikonlopuksi lillimään, mutta ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun hanat ovat jääneet sulkematta.

Kaverilla kävi tuuri, kun hana ei sentään ehtinyt valua paria tuntia kauempaa. Mutta hiukset nousee pystyyn kun ajattelee, minkä laajuiset vahingot olisivat vastassa viikonlopun tai lomaviikon jälkeen. Minäkin asun ylimmässä kerroksessa, joten parhaassa tapauksessa olisi viiden kerroksen edestä kuivatettavaa.

Ihan ehdoton hankinta on se, mitä putkimies oli kaverillekin sanonut, eli sellainen turvakaukalo tiskikoneen alle. Jos vedet valahtavat koneesta ulos, syystä tai toisesta, niin ne eivät pääse ainakaan suoraan tiskikoneen taakse. Tiskarit kun on varmaan 98-prosenttisesti asennettu jonkin keittiökalusteen sisään niin että sitä vesivuotoa on mahdollisimman vaikeaa huomata ennen kuin vahinko on jo tapahtunut.

No mutta, fiksu ottaa virheistä opikseen, ja tosi fiksu ottaa opikseen jo muidenkin tekemistä virheistä. Itse päätin, että en jätä enää vettä pyörittäviä koneita ilman valvontaa loiskimaan. Puhelimen numeroluettelo sai myös lisayksen: L niin kuin Lvi-päivystys. Aika huojentavaa tietää, että jos käy märkä vahinko niin ei tarvitse odottaa seuraavaan arkipäivään.

Kivi sopii myös puutaloon

Joidenkin tyyliin sopii sliipattu ja kiiltävä, toiset meistä kaipaavat jotain vähän rouheampaa. Itseäni ei erityisemmin miellytä sellainen tehokeittiötunnelma, jossa jokainen pinta on tasainen. Olenkin koettanut miettiä, miten saisin keittiööni kaikki luonnon elementit: ilman, veden, tulen ja maan.

Keittiön ikkunasta näkyy iso pala taivasta. En peitä pilvien kiitoa verhoilla, vaan annan ilman olla osa keittiön tunnelmaa. Juokseva vesi nyt on ilman muuta selvä osa toimivaa keittiötä, mutta sen lisäksi että sitä tulee hanasta, sijoitan pienen, sisäkäyttöön suunnitellun vesielementin solisemaan jonnekin.

Keittiö on yhteydessä olohuoneeseen, jossa jo onkin sisustustakka. Eli huomasin, että keittiössäni oikeastaan onkin jo kaikki muut elementit paitsi maa.

Pysyvyyttä sisustuskivellä

Olen maanläheinen ihminen, ja haluan, että maa-elementti tuntuu keittiössäni vahvana. Päätin toteuttaa unelmani kiviseinästä keittiössä. Verhoilukivi ei ole vielä kovin suosittu ratkaisu -- siksi se sopii mainiosti minun keittiööni!

Ikkunaa vastapäätä oleva lyhyt seinä verhoillaan kokonaan sisustuskivellä. Kiviverhoilu jatkuu keittiön kaapiston ja tiskipöydän välisellä, kapealla seinällä.

Tähän käytetään oikeasta luonnon kivestä louhittua verhoilukiveä, koska se on turvallinen valinta kosteaankin tilaan, niin kuin nyt tiskialtaan yläpuolelle. Ennen kaikkea haluan, että keittiötilaan tulee ihan aitoja, eri valoissa kauniisti hehkuvia kiven sävyjä.

Kiviverhoillusta seinästä tulee keittiön vankka, pysyvä peruselementti, joka kannattelee veden, ilman ja tulen liikettä. Olohuoneesta kajastava tulielementti jatkuu itse keittiössä kynttilöillä, joita varten kiviverhoiluun tehdään vähän isommista tai paksummista sisustuskivistä pieniä hyllykköjä.

Laatukynttiläthän eivät juurikaan valuta, mutta minua ei haittaa, vaikka steariinia vähän valuisikin. Tavoitteenani on rouhea, lämmin tunnelma.

Kiviverhouksella saan keittiön, joka on päivänvalossa moderni ja elegantti, mutta iltahämärässä ja tulen valaisemana kuin oma, suojaisa kotiluolani, jonne eivät puhalla maailman viimat.

Tontti on, tupa puuttuu

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että tontti on mutta tupa puuttuu. Mistäs sen tietää, millainen talon pitäisi olla? Ennen kuin tekee mitään muuta, on parasta tutkia huolella, mitä omassa mielessä pyörii, jos kerran itse aikoo talossaan asua.

Omaa silmää ovat aina viehättäneet puutalot kivitaloja enemmän, ja onneksi vaimo on samaa maata. Tonttikin saatiin vanhalta puutaloalueelta, jossa syreenit verhoavat pihojen reunoja ja mummot ja papat trimmaavat rintamamiestalojensa nurmikoita.

Hienointa olisi, jos olisi omaa metsää, josta sahauttaa talon värkit. Tontin nurkassa olisi julmettu kasa pitkäätavaraa, josta sitten timpurin ja talkooväen kanssa lähdettäisiin pykäämään tupaa. Norttiaskin kanteen vaan disainattaisiin mittasuhteet pääpiirteissään.

Mutta ei se vaan nykyään oikein noin voi mennä, kun on kuitenkin kerrostalossa tullut asuttua valtaosa elämästä ja päivätyökin pitäisi hoitaa. Eikä tonttikaan sentään ole kuin isosta vanhasta tontista erotettu alle 1000 m2, pääpuulajina ryteikköinen paju…

Hirttä ristiin, piirustusten mukaan

Taitaa fiksuin ratkaisu sittenkin löytyä taloista, jotka on valmiiksi joku suunnitellut määräysten mukaiseksi ja mittaansa sahannut. Talopakettien toimittajissa on valinnanvaraa, samoin kuin sen suhteen, toimitetaanko talopaketti vain pinoon siihen tontin reunaan, rakennetaanko vesikattoon asti valmiiksi vai lyödäänkö ihan avaimet käteen.

Joka tapauksessa talopaketti on helppo ratkaisu verrattuna ihan alusta alkaen itse rakennettuun.

Meidän talo nousee sellaiselle asuinalueelle, jossa vanhimmat talot on rakennettu viime vuosisadan alkupuolelle ja uusimmat pari vuotta sitten. Tyylisuunnat vaihtelevat sen mukaisesti, joten talotoimittajien mallistoja katsellaan sillä silmällä, että löytyisi perinteisen hyvä talo, joka näyttäisi silti nykyaikaiselta.

Estetiikan lisäksi ekologisuus on sellainen arvo, josta ei nykypäivänä pääse yli eikä ympäri. Puu sitoo hiilidioksidia, ja se tekee niin myös talon seinässä. Meillä ollaan aika vahvasti kallistumassa hirsitalon kannalle. Se näyttää hyvältä, on lämmin katsoa ja koskea, ja on vielä hyväksi ilmastollekin.