Omaa silmää ovat aina viehättäneet puutalot kivitaloja enemmän, ja onneksi vaimo on samaa maata. Tonttikin saatiin vanhalta puutaloalueelta, jossa syreenit verhoavat pihojen reunoja ja mummot ja papat trimmaavat rintamamiestalojensa nurmikoita.
Hienointa olisi, jos olisi omaa metsää, josta sahauttaa talon värkit. Tontin nurkassa olisi julmettu kasa pitkäätavaraa, josta sitten timpurin ja talkooväen kanssa lähdettäisiin pykäämään tupaa. Norttiaskin kanteen vaan disainattaisiin mittasuhteet pääpiirteissään.
Mutta ei se vaan nykyään oikein noin voi mennä, kun on kuitenkin kerrostalossa tullut asuttua valtaosa elämästä ja päivätyökin pitäisi hoitaa. Eikä tonttikaan sentään ole kuin isosta vanhasta tontista erotettu alle 1000 m2, pääpuulajina ryteikköinen paju…
Hirttä ristiin, piirustusten mukaan
Taitaa fiksuin ratkaisu sittenkin löytyä taloista, jotka on valmiiksi joku suunnitellut määräysten mukaiseksi ja mittaansa sahannut. Talopakettien toimittajissa on valinnanvaraa, samoin kuin sen suhteen, toimitetaanko talopaketti vain pinoon siihen tontin reunaan, rakennetaanko vesikattoon asti valmiiksi vai lyödäänkö ihan avaimet käteen.
Joka tapauksessa talopaketti on helppo ratkaisu verrattuna ihan alusta alkaen itse rakennettuun.
Meidän talo nousee sellaiselle asuinalueelle, jossa vanhimmat talot on rakennettu viime vuosisadan alkupuolelle ja uusimmat pari vuotta sitten. Tyylisuunnat vaihtelevat sen mukaisesti, joten talotoimittajien mallistoja katsellaan sillä silmällä, että löytyisi perinteisen hyvä talo, joka näyttäisi silti nykyaikaiselta.
Estetiikan lisäksi ekologisuus on sellainen arvo, josta ei nykypäivänä pääse yli eikä ympäri. Puu sitoo hiilidioksidia, ja se tekee niin myös talon seinässä. Meillä ollaan aika vahvasti kallistumassa hirsitalon kannalle. Se näyttää hyvältä, on lämmin katsoa ja koskea, ja on vielä hyväksi ilmastollekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti